Voivatko kuituoptiset korjauskorit mahdollistaa nopean Internet -tiedonsiirron?

Kuituoptinen laastarijohto voi toteuttaa Internet-tietojen nopean siirron tietyssä linkissä, mutta useat tekijät rajoittavat todellista tehokkuutta. Ydinpisteet ovat seuraavat:

1. Fyysisen kerroksen siirtoominaisuus
Nopea tuki:
Yhden moodin laastarijohdot (SMF) voivat kuljettaa 100 g/400 g optisia signaaleja, jotka täyttävät selkärangan verkkoverkkojen ydinsolmujen väliset lähetysvaatimukset.
Multi-moodin hyppääjät (OM3/OM4) sopivat 10 g/40 g
Nopeuspullonkaula:
Itse hyppääjällä ei ole nopeusrajoitusta, mutta siirtonopeus riippuu viime kädessä laitteiden portin suorituskyvystä molemmissa päissä (esimerkiksi kymmeneen gigabit -satamaan kytketty gigabitti SFP neuvotellaan vain gigabitiksi).
Huonolaatuiset liittimet (kuten epäkeskeiset keraamiset hihat) johtavat liialliseen valon vaimennukseen ja pakotettuun hidastumiseen toiminnan aikana.

2. Link -Link -rajoitukset
Ei -hyppääjän määrittävät tekijät:
Internet -siirron on läpäistävä reititysvaihtolaitteet. Hyppääjä on vastuussa vain laitteiden välisestä fyysisestä yhteydestä eikä osallistu tietojen reititykseen ja protokollan käsittelyyn.
Risti -operaattorin tiedonsiirtoa rajoittaa kansainvälinen viennin kaistanleveys ja ruuhkien hallintakäytäntö, eikä se liity hyppääjiin.
Tärkeimmät riippuvuusolosuhteet:
Hyppääjä on kytkettävä optista viestintää tukeviin yhdyskäytävälaitteisiin, kuten operaattorin rintaliivit ja datakeskuksen ydinkytkimet.
Pitkän matkansiirto vaatii relevahvistimia (itse hyppääjillä ei ole signaalin uudistamisominaisuuksia).

3. Erot suorituskyvyssä tosielämän skenaarioissa